Tiina Nousiaisen blogikirjoitus
Eräs ex-toimittajakollegani kirjoitti osuvasti somepostauksessaan kaipaavansa fiksua ja vaihtoehtoja pohtivaa lopputuote- ja kuluttajanäkökulmaa kaivoskeskusteluihin. ”Hurskastelua pelkästään keskittyä vastustamaan kaikkea, kun arki pyörii kaivannaisteollisuuden tuotteiden varassa”.
Teija on asian ytimessä: Jos haluamme turvata ympäristön ja ihmisten tulevaisuuden, tarvitsemme kaivannaisteollisuutta. Jos haluamme digitaalisen ja vähäpäästöisen maapallon, on louhittava raaka-aineita. Jos haluamme sähköistää yhteiskunnan, tarvitsemme akkumineraaleja ja metalleja. Jos haluamme lomalle Lappiin, tarvitsemme teollisuutta kulkuvälineiden ja infran valmistukseen, jotta pääsemme perille.
Metalleja kierrätetään, mutta se ei riitä maailmanlaajuisiin tarpeisiin. On pakko louhia sieltä missä niitä on.
Lapissa on arvokas kallioperä, joka sisältää metalleja. Täällä louhitaan jo useilla paikkakunnilla ja Pohjois-Suomessa on käynnissä useita kaivoshankkeita. Myös malminetsintää tehdään eri puolilla Suomea.
Kädessäni oleva kännykkä sisältää rautaa, kuparia ja kultaa, eli kaikkea sitä, mitä esimerkiksi Hannukaisen kaivoksessa tullaan louhimaan. Kirjoitan, että tullaan, sillä jossain vaiheessa vanhan kallioperän aarteet joku hyödyntää. Jos se ei ole Hannukainen Mining, se voi olla joku muu kaivosyhtiö hamassa tulevaisuudessa.
Usein kaivostoiminta puetaan pahan suden vaatteisiin ja keskustelupalstoilla käydään hyvä-paha-keskustelua. Lähes jokaisessa keskustelussa esiin vedetään Talvivaara-kortti ja meitä kaivosmyönteisiä muistutetaan ympäristövahingoista. Kyllä. Talvivaara oli hyvä esimerkki. Se tapahtuma oli onnettomuus, mutta näin jälkikäteen katsottuna se toi mukanaan jotain hyvääkin, sillä ympäristökatastrofista otettiin paljon opiksi. Moni toiminta on muuttunut ja kehittynyt kaivostoiminnasta aiheutuneen ympäristövahingon jälkeen.
Tänä päivänä teknologiamurros näkyy voimakkaasti myös suomalaisessa kaivostoiminnassa. Kotimaastamme on kehittynyt kaivos- ja ympäristöosaamisen kärkimaa, jossa turvallisuus ja tehokkuus lisääntyvät samalla kun energiankulutus ja päästöt vähenevät.
Suomessa kaivannaistyö vaatii vinon pinon erilaisia mallinnuksia, mittauksia, asiakirjoja, lupia ja tarkkoja suunnitelmia ennen kuin kaivostoiminnan käynnistämiselle myönnetään luvat. Tuotannon alkaessa kaivoksen aiheuttamia vaikutuksia valvotaan ja esimerkiksi vesistömittareista saatava tieto tulee kaivoksen käyttöön reaaliaikaisesti. Mitatun datan avulla ympäristössä tapahtuvat mahdolliset pienetkin muutokset huomataan jo varhaisessa vaiheessa ja niihin voidaan reagoida ennen kuin on liian myöhäistä.
Suomessa kaivostoimijat huolehtivat työntekijöiden ihmisoikeuksista ja tasa-arvosta. Kaivosyhtiöt tukevat toimipaikkakuntiensa elinvoimaa, sponsoroivat monitoimi- ja jäähalleja, maksavat työntekijöille palkat ajallaan ja kantavat osaltaan vastuuta yhteisestä hyvinvoinnista.
Hannukainen Mining on täysin kotimainen kaivosyhtiö, jonka omistaa lappilainen perheyritys Tapojärvi Oy. Tapojärvi on tuottanut erilaisia kaivospalveluita ja -ratkaisuja Suomessa ja Ruotsissa jo yli 50 vuoden ajan. Työtä on tehty sekä maanalaisissa kaivoksissa että avolouhoksissa ja niistä on ammennettu monenlaista kokemusta.
Työnantajani on investoinut miljoonia euroja uusien ympäristöratkaisujen, -teknologian ja kestävän kaivostoiminnan kehittämiseen yhdessä asiakkaidensa kanssa. Jatkuva kehitystyö varmistaa entistä turvallisemman toiminnan. Tässä yhteydessä sana turvallisuus kattaa muun muassa ympäristön ja ihmiset.
Olen onnellinen, että saan olla oikeasti tekemässä merkityksellistä työtä paremman ja puhtaamman tulevaisuuden eteen – suomalainen kaivostoiminta on ympäristöteko: se on kestävästi toteutettua louhintaa.
Tiina Nousiainen, viestintäpäällikkö
Hannukainen Mining Oy
Tapojärvi Oy
