Ei sitä aivan ensimmäisenä tullut ajatelleeksi, kun päädyin kotimaisen kaivosyhtiön palvelukseen, että saisin olla mukana kansainvälisissä kärkihankkeissa ja luoda kontakteja sekä kehittää alaa kansainvälisten ammattilaisten kanssa. Niin kuitenkin kävi, ja olen kiitollinen siitä.
Helmikuussa pääsin reissuun Saksaan yhdessä Closurematic-työryhmän kanssa. Closurematic-projektissa luodaan digitaalisia työkaluja, jotka helpottavat kaivoksen sulkemisen suunnittelua, dokumentointia ja hallintaa. Nykypäivänä kaivoksen sulkeminen on pitkä, jatkuva prosessi, joka alkaa jo ennen kaivoksen perustamista. Kaivoksen sulkeminen ja sulkemisen jälkeinen aika on yksi merkittävimmistä tekijöistä, kun puhutaan kaivoksen ympäristövaikutuksista. Onkin hienoa olla osallisena projektissa, jossa yhdessä alan ammattilaisten kanssa kehitetään tätä tärkeää palikkaa.
Saksassa, etenkin Ruhrin alueella, on vahva historia ja kokemus kaivosteollisuudesta ja kaivosten sulkemisesta. Ei olekaan sattumaa, että alueelta löytyy myös yksi Unescon maailmanperintökohteista, Zollvereinin suljettu hiilikaivos. Paikka on upea ja erittäin hyvänä ja puhtaana pidetty. Alue on täysin kunnostettu ja sieltä löytyy museo, kahviloita, ravintoloita, uima-allas, hotelli ja paljon muuta nähtävää ja koettavaa. Alueella järjestetään paljon myös erilaisia taide- ja kulttuuritapahtumia. Erityisesti kesäisin alue on tupaten täynnä ihmisiä, jotka ovat tulleet viettämään vapaapäiväänsä, seurustelemaan ystäviensä kanssa kahviloihin, lenkkeilemään sekä nauttimaan taiteesta ja kulttuurista.
Kiipesimme ylös Zollvereinin näköalatasanteelle, josta avautui upea maisema Essenin ylle. Olen tiennyt, että alueella on paljon kaivoksia, mutta alueen näkeminen ylhäältäpäin realisoi sen, että vanhoja sivukivikasoja ja kaivosalueita on oikeasti joka puolella.
Jos ei tiennyt alueen historiaa, olisi luullut, että alueella on vain paljon kukkuloita ja puistoja. Todellisuudessa kuitenkin kaikki mäennyppylät ja vehreät puistoalueet ovat olleet kaivosten vaikutusten alaisina, jotka on maisemoinnilla saatu sulautumaan ympäristöönsä. Erityisen mielenkiintoinen piirre, johon kiinnitin huomiota oli se, että lähes tulkoon jokaisen vanhan sivukivikasan päällä oli jonkinlainen taideinstallaatio. Aina, kun jonkin kukkulan päällä näki ison pallon tai muun muodostelman tiesi, että siinä kohdassa on vanha sivukivikasa. Mielestäni tämä osoittaa, että alueen historiaa arvostetaan, eikä sitä yritetä piilotella.
Me Hannukaisella olemme tekemässä maailman puhtainta metallikaivosta. Onkin tärkeää, että suomalaisen yhteistyön ja oman kehitystyömme lisäksi verkostoidumme kansainvälisesti ja haemme kokemusta ja oppia maailmalla hyväksi havaituista toimintatavoista. Kehitys ja uuden oppiminen on kuitenkin se tie, joka vie eteenpäin niin henkilökohtaisella kuin yhtiötasollakin.
